Lihavuusleikkausasiaa

Olen jo vähän sekaisin kuinka mones ENE viikko on menossa, mutta edelleen vähäenerginen diettini jatkuu. Eilen soittelin neuvolaan punnitusajan siirtoa pettyneenä, kun painotavoitteeseeni on enää 1,8kg matkaa. Se on niin lähellä, mutta niin kaukana.

Jouluaaton ja päivän pidin sovitusti taukoa litkuista. Söin kaikkea mahdollista, mutta yllätyin ettei vatsani reagoinut asiaan mitenkään epämääräisesti. Oletin lentäviä lähtöjä wc-tiloihin. Ei mitään. Kaikki asiat toimivat siltä osin hyvin. Parasta oli joululimpun syöminen. Nautin täysin siemauksin ja heti joulupäivän jälkeen jatkoin litkuilla. Moni kysyi oliko vaikeaa, mutta ei se ollut…en ajatellut asiaa oikeastaan, jatkoin vain.

Syömispuolella (=litkujen juontia) on ollut todella ihmeellinen tilanne. Unohdan juoda juomiani. Hämmentävää! MULLA EI OLE NÄLKÄ! Minä, jolla on aina nälän tunne, ei ole nälkä. Kun uppoudun tekemään asioita niin yhtäkkiä huomaan, että tänään on syöty rahka ja yksi juoma ja nyt pitäisi mennä nukkumaan. Ihmeellisintä tässä on vielä se, että nyt olen liikkunut. Siis ihan reilusti. Eikä silti ole nälkä.

20181230_130145

Liikunnasta puheenollen. Olen nyt käynyt hyvällä energialla salilla, koiran kanssa tunnin lenkeillä, kuntopyöräilyt 45min ja eilen salilla tein crosstarinerillä tunnin treenin. Olo on energinen. Veikkaan kuitenkin, että tämä suuri kulutus ja liian pieni ravinnon määrä nyt on tehnyt sabotaasia painon tippumiselle. Siksi tänään en ole harrastanut liikuntaa ja olen yrittänyt hieman enempi juoda litkuja. Jännä nähdä onko huomenna eroa lukemissa. Punnituspäivä siirtyi nyt 14.1.

20190101_201235

Nyt ensimmäistä kertaa alan näkeä laihtumisen merkkejä. Uomaa on vähän tullut ja ulkotakkiini on vatsan kohdalle tullut hieman tilaa. Kävellessä tunnen oikein takin löysyyden. Tottakai tämä ilostuttaa mieltäni. Mielenikin on ollut todella seesteinen. Ainoastaan kerran olen tainnut panikoida, kun kuulin lihavuusleikkauksesta kauhutarinoita, mutta sekin meni ohi. Helpotti, kun järkeili, mietti faktoja ja asiasta puhuin miehen kanssa.

Liikuntaan tuli energiaa oikeastaan n. 4-5 viikon jälkeen. Sitä ennen ei ollut puhettakaan että olisin jaksanut liikkua.

20181228_230042

Kaiken kukkaraksi unenlaatuni on merkittävästi parantunut ja olen virkeämpi. Paljon siis hyvää koitunut jo tästä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ompele Oma Onnesi

Ompelun iloa elämään

Ystäväni neula ja lanka

Kauniita ajatuksia käsitöistä.

%d bloggers like this: